Mitä metallityöläinen ansaitsi 19- luvun alussa (~1912)?
Lainaus "Isä, poika ja Metalliliitto" -kirjasta.
"JK: Oliks näist ensimmäisist paikoist mistää muuten muistissa, paljonko palkkaa sillon maksettiin?
TK: No Väinölän konepajassa niin minä sain 2 markkaa päivälle vai oliko se 1,5 markkaa päivältä kymmentuntisesta työpäivästä.
JK: Ja sit se aina nousi vähän, kun muutti paikkaa?
TK: Joo, kun muutti paikkaa, niin nousi sitte että..."
Vuoden 2012 euroiksi muutettuna, Tilastokeskuksen kertoimilla, päiväpalkka oli 5:70 - 7:60 euroa joka tarkoittaa 0,57 - 0,76 euroa tunti.
Rahanarvoa verrataan elinkustannusindeksiin.
Tilastokeskus sanoo: Vuodet 1860–1914 rahanarvokertoimet perustuvat
erillistutkimuksiin ja ovat epävirallisia lukuja.
Joka tapauksessa, pienestä ponnistettiin ja palkankorotusten perässä oli muutettava kaupungista toiseen perheen kanssa. Asunto otettiin sieltä mistä sen edullisimmin sai ja sellainen asunto ei tänä päivänä kelpaisi ihmisasumukseksi.
Huomionarvoista on myös, että tehtiin kymmentuntisia työpäiviä kuusi päivää viikossa. Kirkko pelasti yhden päivän viikosta lepopäiväksi, kun Jumalakaan ei jaksanut täytä viikkoa painaa.
Jos tätä taustaa vasten ajatellaan millaisen tasoharppauksen ammattiyhdistysliike on saanut aikaan eduissa ja palkkakehityksessä, täytyy hattua nostaa. Joskus on tarvittu lakkoakin avuksi mutta pääasiassa asioita on saatu korjattua ihan vain neuvottelemalla.
Kolmikantasopimuksissa puhutaan työnantajaliittojen, valtion (hallituksen) ja palkansaajajärjestöjen välisistä sopimuksista. Työsopimusneuvottelujen osapuolia edusti ja edustaa aluksi keskusliitot.
Lisätietoa Suomen työmarkkinamallista: http://blogs.helsinki.fi/vol-spj/etujarjestot/suomen-tyomarkkinamalli/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti