sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Kuinka mahdollistettiin sotakorvausajan ihme ja mitä sillä saavutettiin?

Sodan jälkeen ei uskottu, että Suomi selviäisi sotakorvauksistaan annetussa määräajassa.

Metallityöväenliiton joukkovoimaa käytettiin kaikkien hyödyksi, pitkänäköisellä suunnitelmallisuudella. Sotakorvaustöiden ajan, maata ei revitty vaan rakennettiin. Silloin tehtiin todellisisia talkoita. Voisiko AKT, EK ja Sipilä oppia tästä jotakin?

Lainaus "Isä- poika ja Metalliliitto"-kirjasta:

 "VK: ...  Jos esim. työntekijät yritti tehdä lakkoja SOTEVAn (sotakorvausteollisuus) töiden osalta, niin meidän piti saada mahdollisimman nopeasti ne lakot purettua, ettei toimituksissa tapahdu viivästymisiä, koska niissä oli hirmuiset viivästymissakot. Etenkin Valmet joutui niistä usein kärsimään ja telakat. Me saatiin olla kuin palokuntalaiset, aina liikkeellä estämässä lakkojen syntymistä ja lopettamassa niitä, että Sotevan toiminta saatiin pyörimään.

JK: Että tämä oli osa silloin Metalliliiton politiikkaa?

 VK: Se oli osa. Me lähdimme siitä, että ne toimitukset pitää saada ajallaan. Jos ne viivästyy, niin siitä tulee Suomelle entistä isompi lasku, entistä kalliimmaksi. Toiselta puolelta työnantaja tunnusti kyllä Metallityöväen liiton politiikan oikeudenmukaisuuden ja esim. työajan lyhennyksessä tuli vastaan ja ihan tästä syystä. Esim. kun siirryttiin 45 tuntiseen työviikkoon, niin se ei ollut kovin vaikea operaatio. "


Eli näin saavutettiin tuo viisipäiväinen työviikko. Rahallinen etu haihtui inflaation mukana mutta työviikon lyhennys jäi voimaan.
Aluksi viisipäiväinen viikko koski kesäkautta mutta seuraavassa vaiheessa koko vuotta.

"VK: Se oli semmoinen kauppa, Vallu (Valdemar Liljeström) teki siinä semmoisen, en tiedä, onko sitä kukaan aikaisemmin kertonut, teki semmoisen tempun, että kun me ensin siirryttiin 45 tuntiin kesäaikana, niin Vallu oli kuulemma kahden kesken "Vauhti Villelle" luvannut, ettei hän viiteen vuoteen vaadi työaikaa lyhennettäväksi toistaiseksi, vai olikohan se kolmeen vuoteen. Sitten vasta hän palaa työajan lyhentämisasiaan. Sitten kun se aika oli mennyt umpeen, niin Vallu sanoi minulle, että teeppäs esitys työajan lyhentämisestä ympärivuotisesti 45 tuntiseksi, ja minähän tein ja se meni aika helposti läpi. Se minua huvitti, kun kuulin, joku siitä kertoi, olikohan se Lindgrenin Kosti vai Närvänen, että Vallu oli joskus kahden kesken "Vauhti Villen" kanssa sopinut, että hän palaa vasta joskus muutaman vuoden kuluttua asiaan."

Neuvottelemalla ja sopimalla. Niin juuri tuo ammattiyhdistyspolitiikka on toiminut ja miksei toimisi edelleenkin? Takana on oltava mahdollisimman yhtenäinen joukkovoima. Jos tuo joukkovoima hajautetaan kovin laajasti työpaikkakohtaisiksi neuvotteluiksi, ei ole vakea arvata kumpi puoli niissä neuvotteluissa voittaa ja laiha sopu saavutetaan ainoastaan pienen ryhmän sisällä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti