Yleisesti tunnustettuja vaikuttimia luokkasodalle oli yleismaailmallinen kurja taloustilanne, joka johtui osin Venäjän vallankumouksesta ja osin maailmansodasta. Ei ollut töitä, eikä ruokaa saatavilla.
Helsingin puistoissakin kasvatettiin vihanneksia, joutomaista puhumattakaan.
Kansannousulle antoivat pontta myös epätasainen elintarvikejakelu jossa köyhempi kansanosa oli se nälkää kärsivä. Mustanpörssinkaupasta sai jos oli rahaa. Kun köyhillä ei ollut mitään, ei sodassa ollut myöskään mitään menetettävää.
Kurjuus loi erinomaisen pohjan "neuvostopropagandalle" suorittaa köyhällistön vallankumous myös Suomessa Venäjän mallin mukaan. Apuakin aluksi luvattiin.
Lainaus "Isä, poika ja Metalliliitto" -kirjasta:
JK: Miten siihen muuten noin suhtauduttiin yleensä koko maaliskuun vallankumoukseen?
TK: No, kyllähän se, se nyt ol hajanaista se suhtautuminen. Yleensähä sitä nyt ei tuota vastustettu millään tavalla, mutta tuota ei siinä erikoisesti haluttu mukanakaa olla, ku se nyt oli tavallaan niin ku vieraan vallan vallankumousta. Nii eii siinä nyt nii aktiivisesti haluttu erikoisesti mukana olla."
Vastahakoisuutta vallankumoukseen oli mutta tällaisissa tilanteissa kansankiihoittajat saavat otollisen maaperän julistukselleen (vertaa nykyinen lama). Populismi toimii. Luvataan parempi huomen, jos tulet mukaan se ottamaan.
Suomessa toimi Neuvostoliitossa koulutettuja henkilöitä, jotka osasivat puhua vakuuttavasti. Nykyisin samaa tehtävää hoidetaan nettikirjoituksilla (trollit). Kyseessä on propaganda eli jonkun aatteen tai asian puolesta kirjoittelu tai puhuminen. Keinoina käytetään puolitotuuksien levittämistä ja suostuttelua, jopa lahjontaa.
Toinen lainaus otos:
"JK: Onks se se, mul on muistikuva jostain, et -17 puolel olis joku vallankumousneuvosto vai?
TK: Joku semmonen se oli.
JK: Paikallinen sillon. (Helsingissä)
TK: Ja siellä, minä joutun sieltä kautta sitte mukaan tähän kansalaissotaan oikeestaan, vaikkei mulla mitään erikoista innostusta ollu, mutta se... "
Kun tuohon aikaan oli työväenliikkeen aktiivisesti toimiva jäsen, ei luokkasodasta poisjääminen oikeasti tullut kysymykseen. Joukkoja joiden asioita oli ollut hoitamassa ja etuja ollut ajamassa, ei voinut pettää. "Kaveria ei jätetä".
Luokkasodan alkumetreistä olen löytänyt lisää tietoa Ensio Hiitosen https://fi.wikipedia.org/wiki/Ensio_Hiitonen kirjasta "Vääryyttä oikeuden valekaavussa" Vapaa Pohjola 1953. Hiitonen oli oikeustieteen tohtori joka kiinnostui tutkimaan oikeustapauksia veljessodan ajoista 1920-30 luvulle. Erityisesti Hiitonen nosti esille epäoikeudenmukaisia päätöksiä joita noina aikoina viljeltiin "kommunistien vainoina" ja yleensä äärivasemmiston edustajien tuomitsemiseksi.
VastaaPoistaHiitonen mainitsee luokkasodan synnystä mm: elintarvikkeiden mustan pörssin kaupan ja elintavikejakelun epätasaisuuden, ekä siitä syntyneen nälänhädän. Näiden lisäksi hän mainitsee Suomessa olevien Venäläisten sotilaiden yllytyksen. Venäläiset sotilaat agitoivat suomen työläisiä suorittamaan Suomessa vastaavan vallankumouksen kuin Venäjällä oli menossa.
Porvariston puolella valmisteltiin itsenäisyyden julistamista mutta siihen ei ryhdytty suinkaan SDP:n kanssa yhteistyössä, vaikka SDP:llä olisi ollut suhteita Venäjälle, joiden kanssa he jo olivat aiheesta neuvotelleet. Kansanluokkien ero oli tuolloin valmiiksi niin suuri, että yhteistyö ei tullut kuuloonkaan. Kansa oli valmiiksi jakautunut punaisiin ja valkoisiin, osittain jo hallitsevan yläluolan ruotsinkielisyydenkin vuoksi. Oikeistoa kaihersi SDP:n valta Venäjän vallan aikaisessa kansanedustuslaitoksessamme, eduskunnassa. Sen vallan se halusi nujertaa. Näihin suunnitelmiin liittyi oikeiston neuvottelut Saksan kanssa jo vuonna 1917 venäläisten sotilaitten karkoittamiseksi maasta. Samasta syytä oli alettu perustamaan myös suojeluskuntia valkoisten toimesta. Porvarilliset halusivat myös estää uuden kunnallisvaalilain ja 8 tuntiseen työpäivään siirtymisen. Vuonna 1917 työväenliikkeeseen kuuluvien enemmistöinen eduskunta hajotettiin heidän mielestään laittomalla tavalla. Kun levottomuudet työväestön suunnalla kasvoivat, alettiin suojeluskuntia käyttää myös työväestöä vastaan. Tästä tietoa saaneena työväestö alkoi koota, itseään puolustaakseen, punakaarteja useita kuukausia tämän tiedon jälkeen. Kirjasta siteeraan professori Hannes Gebhardin kirjoitusta 1918: ”Se surullinen onnettomuus, joka kohtasi kansaamme punakapinassa, oli seurausta yhteiskunnallisista oloistamme… Täällä on ollut huono yläluokka… … Siksipä pitäisi punakapinan vuoksi näiden keinottelijain paljon suuremmalla syyllä istua vankeudessa kuin niiden arvostelukyvyn puutetta ja nälkää kärsineiden työmiesten, jotka antoivat houkutella itsensä onnettomaan tekoon.”