Mitä tarkoitti hybridisodankäynti kylmän sodan aikaan?

Termi on uusi mutta keinot ovat vanhat ja koetellut. Vain netti puuttui mutta lehtiä painettiin ja puheita pidettiin. Trollit liikkuivat jalan. Sotaa käytiin, erilaisin keinoin ja välinen, eri rintamilla.

Neuvostoliiton halukkuuteen rauhan solmimiseksi Suomen kanssa, vaikutti useat seikat. Mm. arvellaan, että kansainvälinen poliittinen painostus olisi ollut yksi syy. Yksi syy oli varmasti myös Suomen yllättävän sitkeä vastarinta. Toisaalta Neuvostoliitto oli varmasti myös tietoinen, että Suomen resursseja oli kulutettu raskaasti sodan loppuvaiheessa, kun taas Venäjän väkiluku olisi tarjonnut edelleen runsaan ravinto- ja sotilasvarannon. Kansaenvälinen mielipide oli myös sodan jatkamista vastaan. Sotamateriaalia ja taistelutahtoa oli varmasti kulunut runsaasti myös Neuvostoliiton puolella, Suomi ei ollut sodan aikana ainut rintama vaikka voimia päästiin keskittämään tänne enemmän jatkosodan vaiheessa.
Muiden syiden muassa, Neuvostoliiton johto myös ajatteli, että Suomi oli otettavissa, poliittisesti korrektimaallakin tavalla, eli puhaltamalla tulta epäonnistuneen 1918 kansannousun kipinään. Tämä tarkoitti poliittista vaikuttamista Suomen kansaan äärivasemmiston ja kommunistien kautta. Pikkuhiljaa mielialat saataisiin jälleen nostatettua valkoista "sortovaltaa" vastaan ja Suomi Neuvostoliiton syliin.  Suomeen pumpattiin runsaasti rahaa ”tiedotustoimintaan” ja järjestötoimintaan ja suomalaisia äärivasemmistolaisia koulutettiin Neuvostoliitossa vetämään tätä propagandakoneistoa. Demarit ja TPSL olivat tärkeä puskuri näitä voimia vastaan.

Se, mitä Neuvostoliitossa ei osattu ottaa huomioon, oli kansallisen sopimisen tahto, työväestön ja työnantajien välillä. Kaikkien etu oli, että työtä riitti ja että sillä myös tuli toimeen. Palkankorotus ja sitä syövä inflaatio pitivät molemmat osapuolet tyytyväisinä ja reaaliansiot joko nousivat maltillisesti tai ei lainkaan. Merkittävimmät saavutetut edut olivat työaikaan ja työolojen parantamiseen tähdänneet sopimukset, niitä ei olisi välttämättä syntynyt paikallisesti. Työturvallisuusasioiden parannuksiin oltiin yllättävän nihkeitä työnantajapuolella. Monessa työpaikassa se vaati ammattiyhdistysliikkeen painostusta, vaikka terveyshaitat olivat helposti todistettavissa.

Isä, poika ja Metalliliitto -kirja kertoo yhtenä esimerkkinä: ”Minä lähdin siitä, että ei se vaarallisen työn lisällä parane, niille täytyy saada kaasunaamarit. Sanoin sille nuorelle inssille, että mennään sinne säiliöiden päälle. Todetaan kauanko, me voidaan olla siellä. Niinhän me mentiin ja se rupesi yskiin jo viiden minuutin kuluttua. Tultiin alas ja se sanoi, että juu ei siellä perhana voi työskennellä.”
 Metalliliiton toimitsijan käyntiä tarvittiin saamaan yhdessä suuressa tehtaassa työturvallisuusasia kuntoon. Työntekijät eivät siihen yksin pystyneet.