TPSL (Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattinen Liitto) syntyi henkilöiden välisistä erimielisyyksistä ja valtapyrkimyksistä. Syntymähistoriaa valotetaan tarkemmin kirjassa "Isä, poika ja Metalliliito".
Sillä saattoi olla aikanaan myös positiivinen vaikutus. Perustamisen aikoihin SDP:n johdossa oli henkilöitä (kuten aina) jotka kallistuivat liikaa oikealle. Heidän toimintansa oli osittain perusteltua kommunistien valtaannousun torjumiseksi, yhteistyössä keskustan ja aseveliliikkeen kanssa. Tätä ei vasemmalle kallistunut työväestö katsellut hyvällä ja alkoivat vilkuilla poliittisella kartalla enemmän vasemmalle. Oli suuri pelko jäsenvuodosta kommunistisiin puolueisiin.
Siihen saumaan TPSL:llä oli tilausta vaikka sen lähtökohdat olivat olleet muualla.
SDP jakautui ja vasemmalle suuntautunut vuoto valui TPSL:n riveihin. Tavallaan se oli yksi pelastusrengas kommunisminvastaisessa taistelussa. TPSL:n jäsenet toimivat edelleen kommunismin soluttautumista vastaa mutta se ajoi kuitenkin enemmän vasemmalle kallistuvaa politiikkaa kuin SDP. SDP:n kannalta harmillista oli, että ammattiyhdistysliikkeen vaikutusvaltaisimmat järjestöt olivat TPSL:n hallussa, eikä SDP:n narut siis yltäneet enää ammattiyhdistysliikkeeseen, kuten ennen.
Isäni TPSL:läisyys aiheutti pitkään kitkaa SDP:n taholta. Häntä pidettiin "petturina" jopa niin katkerasti, että hänen edustamansa paikallisjärjestö erotettiin SDP:stä.
Kuitenkin isäni valinta perustui ainoastaan hänen työhönsä Metalliliitossa, jota hän halusi jatkaa.
Hänestä ei koskaan tullut "meidän miestä" TPSL:ssä, koska hän ei katsonut SDP:n hajottamista aiheelliseksi. Ulkopuolisuus TPSL:n ytimestä vaikeutti mm. hänen etenemistään ammattiyhdistysuralla. Jos kenttä (jäsenistö ja heidän edustajansa) ei olisi seissyt hänen takanaan niinkin vankkana, TPSL:n johtoporras olisi savustanut hänet mielellään ulos myös ammattiyhdistysliikkeestä.
Kun isäni sittemmin erosi TPSL:stä ja SAK:n palveluksesta, hän pyrki takaisin SDP:n jäseneksi. Tämä ei katkeroituneelle SDP:n johtoportaalle sopinut. Hänet kuitenkin otettiin avosylin vastaan SDP:läiseen Sos.Dem. kiltaan ja "Vanhojen tovereiden" joukkoon. Jotkut näkivät tapahtumien loogisen väistämättömyyden ja hänen rehellisen SDP:läisen suoraselkäisyytensä, ajautumatta TPSL:n johdon tahdottomaksi nukeksi. Hän oli aina ammattiyhdistysliikkeen mies ja ajoi vain sen jäsenistön etuja ja asiaa, niillä valtuuksin ja nissä tehtävissä, mihin hänet oli kulloinkin valittu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti