Neuvostoliiton halukkuuteen rauhan solmimiseksi Suomen
kanssa, vaikutti useat seikat. Mm. arvellaan, että kansainvälinen poliittinen
painostus olisi ollut yksi syy. Yksi syy oli varmasti myös Suomen yllättävän
sitkeä vastarinta. Toisaalta Neuvostoliitto oli varmasti myös tietoinen, että Suomen
resursseja oli kulutettu raskaasti sodan loppuvaiheessa, kun taas Venäjän
väkiluku olisi tarjonnut edelleen runsaan ravinto- ja sotilasvarannon. Kansaenvälinen mielipide oli myös sodan jatkamista vastaan.
Sotamateriaalia ja taistelutahtoa oli varmasti kulunut runsaasti myös Neuvostoliiton puolella,
Suomi ei ollut sodan aikana ainut rintama vaikka voimia päästiin keskittämään tänne enemmän jatkosodan vaiheessa.
Muiden syiden muassa, Neuvostoliiton johto myös ajatteli, että Suomi oli otettavissa, poliittisesti korrektimaallakin tavalla, eli puhaltamalla tulta epäonnistuneen 1918 kansannousun kipinään. Tämä tarkoitti poliittista vaikuttamista Suomen kansaan äärivasemmiston ja kommunistien kautta. Pikkuhiljaa mielialat saataisiin jälleen nostatettua valkoista "sortovaltaa" vastaan ja Suomi Neuvostoliiton syliin. Suomeen pumpattiin runsaasti rahaa ”tiedotustoimintaan” ja järjestötoimintaan ja suomalaisia äärivasemmistolaisia koulutettiin Neuvostoliitossa vetämään tätä propagandakoneistoa. Demarit ja TPSL olivat tärkeä puskuri näitä voimia vastaan.
Muiden syiden muassa, Neuvostoliiton johto myös ajatteli, että Suomi oli otettavissa, poliittisesti korrektimaallakin tavalla, eli puhaltamalla tulta epäonnistuneen 1918 kansannousun kipinään. Tämä tarkoitti poliittista vaikuttamista Suomen kansaan äärivasemmiston ja kommunistien kautta. Pikkuhiljaa mielialat saataisiin jälleen nostatettua valkoista "sortovaltaa" vastaan ja Suomi Neuvostoliiton syliin. Suomeen pumpattiin runsaasti rahaa ”tiedotustoimintaan” ja järjestötoimintaan ja suomalaisia äärivasemmistolaisia koulutettiin Neuvostoliitossa vetämään tätä propagandakoneistoa. Demarit ja TPSL olivat tärkeä puskuri näitä voimia vastaan.
Se, mitä Neuvostoliitossa ei osattu ottaa huomioon, oli
kansallisen sopimisen tahto, työväestön ja työnantajien välillä. Kaikkien etu
oli, että työtä riitti ja että sillä myös tuli toimeen. Palkankorotus ja sitä
syövä inflaatio pitivät molemmat osapuolet tyytyväisinä ja reaaliansiot joko
nousivat maltillisesti tai ei lainkaan. Merkittävimmät saavutetut edut olivat
työaikaan ja työolojen parantamiseen tähdänneet sopimukset, niitä ei olisi
välttämättä syntynyt paikallisesti. Työturvallisuusasioiden parannuksiin oltiin
yllättävän nihkeitä työnantajapuolella. Monessa työpaikassa se vaati
ammattiyhdistysliikkeen painostusta, vaikka terveyshaitat olivat helposti
todistettavissa.
Isä, poika ja Metalliliitto -kirja kertoo yhtenä esimerkkinä:
”Minä lähdin siitä, että ei se vaarallisen työn lisällä parane, niille täytyy
saada kaasunaamarit. Sanoin sille nuorelle inssille, että mennään sinne
säiliöiden päälle. Todetaan kauanko, me voidaan olla siellä. Niinhän me mentiin
ja se rupesi yskiin jo viiden minuutin kuluttua. Tultiin alas ja se sanoi, että
juu ei siellä perhana voi työskennellä.”
Metalliliiton toimitsijan käyntiä tarvittiin saamaan yhdessä suuressa tehtaassa työturvallisuusasia kuntoon. Työntekijät eivät siihen yksin pystyneet.
Metalliliiton toimitsijan käyntiä tarvittiin saamaan yhdessä suuressa tehtaassa työturvallisuusasia kuntoon. Työntekijät eivät siihen yksin pystyneet.
Mielenkiintoista. Olin SSN:n edustajana onnittelemassa häntä, kun hän täytti 50 vuotta. Olin nuorisoliiton tiedostussihteeri ja Vihurin toimittaja.
VastaaPoistaMinuun saa yhteyden osoitteella "hannu.kuukkanen (ät ) elisanet.fi g-mailia en juurikaan lue.
Poista